CRUFTS + MEITSI MAAILMALLA!!
Morjensta kaikille tasapuolisesti…rotuun, säätyyn taikka karvan väriin katsomatta!!
Viime päivityksen jälkeen on sattunut melkoisen paljon kaikkea huimaa!! Olen mm. esitellyt hurmaaville staffineidoille, Poppetille ja Viiville koko joukon notkeita muuveja…minkä johdosta neidit pääsivät lihomaan? Herrasmiehenä en tietenkään maininnut heille asiasta mitään, sillä naisväki on tunnetusti tarkkoja muodoistaan. Olisi tullut vaan hammasta keran pahan pärinän?? Vaan onneksi syykin lihomiseen lopulta selvisi!! Poppet pullautti tässä eräänä kauniina päivänä maailmaan viisi ihanaa karvakuulaa…ja Viivi seitsemän!! Ihanaisen Viivin lapsista minulla ei valitettavasti ole tähän hätään ryhmäkuvaa esittää…mutta kuulemma ovat enemmän kuin lutuisia!! Sitäpaitsi villi huhu kertoo Viivin palautuneen missimittoihin huippuajassa, että “welcome back to daddy anytime, darling*kröhöm*
Alla ovat toisen säihkysilmän, Poppetin pallerot…ihania, kuten äitinsäkin…
Mainitsemisen arvoisena pidän myös ihan ensimmäistä pidempää reissua, jonka tekaisin näin alkavan kevään kunniaksi…toki olen tottunut reissukoira, lukuisilla näyttely, ym matkoilla …mutta nyt tehtiin muusikkotermein ” Euroopan rundi”!!!
Matkaan lähtivät isäntä & emäntä…kulkuvälineenä uudenkarhea ilmastoitu diesel Peugeot, ja tähystyspaikkana kilometrejä niellessä oma, tuttu autohäkki. Sieltä katsellessa maisema vaihtui mukavasti…paitsi alkumatkasta, jolloin hengailimme laivalla? Laivakin oli tosi jees…koska paljon tuntuivat ihmiset huvittuvan meikäpojan lärvistä?? Hymyni on kuulemma tarttuvaa sorttia…varsinkin tapas-henkisen ruokapaikan henkilökunnan mielestä!!! Ruokailimme mannermaiseen tapaan sivistyneesti isäntä ja emäntä pöydässä…lautasliinat sylissä…ja minä ikkunalaudalla istuen. Metriset kuolaremmit poskista roikkuen?
Se on meidän staffien tapa näyttää, että kokki on onnistunut keitoksissaan.
No tuota….saavuimmepa sitten Tanskaan, jossa Shakespearen mukaan on “jotain mätää”? Mutta minun mielestäni hän ei tiennyt asioiden oikeaa laitaa laisinkaan!! Juutit olivat oikein lupsakkaa porukkaa, ja maisemat kirmailukelpoisia
Sitäpaitsi tanskalaisissa hurttahotelleissa on panostettu tassujen hyvinvointiin!!! Esimerkkinä toimikoon kuva, josta jokaisen koiranomistajan pitäisi ottaa mallia: Possunkorva KUULUU syödä valkoiselta design-nahkasohvalta!!!
Täältä taipaleemme jatkui kohti Saksaa, josta ei normaaleja kävelylenkkejä kummallisempaa ole raportoitavaa…paitsi joo…pysähdyimme eräällä liikenneasemalla, jossa tepastelin isännän kanssa kysymään erään tiskin takana päivystävältä rouvalta ( aika “iso”, tuimailmeinen ja orastavat viikset), jotta “excuse me, but do you have toilets here?”.
Amatsooni käänsi peukalon alas, kuin Cesar gladiaattoreille, ja mörähti “GET DOWN!!”.
Isännällä valehtelematta notkahtivat polvet, ja luulinkin hänen menevän vatsalleen käskystä…kunnes oivalsi tädin tarkoittavan saniteettitilojen sijaitsevan kerrosta alempana?! Näppärä isäntä…englantilaisella toko-käskyllä hän löysi vessaan!!!
Tästä porhalsimme enemmän taikka vähemmän maisemareittejä, sekä moottoriteitä pitkin Hollantiin…joka on muuten harvinaisen litteä maa?? Eihän sieltä tahdo löytyä edes pientä mätästä merkattavaksi!!! Opetukseksi hollantilaisille ruiskin pissoja sitäkin kiivaammin lukemattomien tuulimyllyjen kylkeen…joten kyllä nyt Elmo tuoksuu tasamaan narttujenkin nokkaan huolella!!
Lopulta tupsahdimme sitten ihan mainitsemisen arvoiseen maahan…Belgiaan…ja sen kauniiseen kaupunkiin, nimeltään Gent. Aurinko paistoi…nurmi oli vihreänä, ihmiset mukavia ja hotellissa älyttömän pehmeät sängyt minulle
…ja koska olen enimmäkseen joviaalia sorttia, annoin kotiväelle luvan nukkua samassa vuoteessa kanssani. Jos pohditte linjojani ( taas se syö possunkorvaa?!), niin tämä kuuluu lakisääteiseen palkkiojärjestelmään, jonka olen neuvotellut itselleni kynsienleikkuusta. Sitäpaitsi…isäntä & emäntä ovat liikkuvaista väkeä, joten lenkille pääsee usein…eli rattopojan runko pysyy kyllä kuosissaan.
Belgiasta oli sitten aikanaan lyhyt luikaus Ranskaan ja kanaalin rannalle. Täällä sain tutustua vekkuleihin koirakavereihin, joita oli Pet Controllin pihalla, sekä sisätiloissa…missä erittäin mukavat ihmiset tarkastivat mikrosiruni, sekä tapeworm lääkityksen ynnä muut tarvittavat paperit…jotta matkamme oli sallittu jatkaa Englantiin. Eikä menty muuten laivalla??
Isäntä mulkoili epäuskoisena umpinaista “sukkulaa” tunnelin suulla…ja päästi ääneen lausahduksen, jonka olen kuullut aiemmin joskus makuuhuoneen oven takaa:” Et oo tosissas? Tohon reikäänkö pitäisi osua??” Mutta sinne junan sivuovesta se auton vaan kurvasi sisään…ja matka meren ali alkoi!! Siinä ei mitään merkillistä varsinaisesti ollut…puoli tuntia istuskeltiin autossa, kunnes päivä taas paistoi Peugeotiin…ja kaiuttimista kuuluin lause “Remember to drive left”. Olimme saapuneet siis rotuni synnyinsaarelle!!!
Englantilainen ilmapiiri oli kerrassaan ihastuttavaa!!! Ihmiset mukavia, kohteliaita…ja jostain syystä tuntuivat tykkäävän staffeista hyvinkin paljon!! Eräskin herra hymyili minua katsoessaan:” Oh, staffordshire!! The best dog in the world!!” Ja mitäpä minä siihen lisäämään…kyllä nuo britit tietävät, mistä puhuvat!!
Majapaikkanamme oli Birminghamissa toimiva hulppea hotelli, josta oli mukava tehdä lenkkejä perinteisiin maitomiesten kortteleihin. Ellei tassuttelu miljöössä kiinnostanut, niin taxit kulkivat huokeasti…ja niissä mustissa laatikon näköisissä härveleissä oli staffillekin tilaa yllin kyllin!!! Näillä mestoilla tulisimme sitten viettämään seuraavat kolme päivää…
Eräs näistä päivistä oli vahvasti näyttelypainotteinen. Sunnuntaina pidettiin nurkilla nimittäin Crufts 2012…jossa oli astetta enemmän hurttaa liikenteessä. Minunkin esiintymisnumero oli 17924…staffeja uroksissa about 175…ja avoimessa luokassakin, jossa itse notkuin, 34 kpl poikia!!! No ennen kehää asetuimme taloksi totuttuun tapaan ns. “loosiin”, jossa oli valmiiksi numeroni. Tälle tontille pystytimme leirimme, häkin plus muut härpäkkeet…huikka vesikulhosta ja unten maille!! Olen aina osannut ottaa nämä missihommat rentoutumisen kannalta…mitä näitä stressaamaan??
Ei sitä koko aikaa jaksanut häkissä torkkua…välillä hengailtiin hallin puolella, käytiin exercise-arealla nuuhkimassa tyttöjä ja sen sellaista. Aika paljon ihmiset tulivat räpsimään kuvia minusta ja kyselemään kaikenlaista kotiväeltäni…ei me niitä tunnettu, mutta koskaan en ole valokuvista kieltäytynyt?
Näitä rotuni kasvattajia siinä myös pörräsi jokunen…seisottivat, rapsuttivat, kyselivät ja kehuivat…antoivat namiakin!! Eräs kasvattajista, Bill Asker kennel Dazmarnicista halusi esittää minut kehässä…ja mikäs siinä, jos namia vaan riittää!! Bill oli omistanut isukkini Georgen ja napannut hänellä Cruftsissa pari voittoa ja yhden kakkossijan!!
Itse olen esiintynyt kehässä ainoastaan emäntäni kanssa…joten pientä jännitystä oli ilmassa!!! Kehään mentäessä minulla olikin alkuun melkoinen veto kotiväen luokse…jopa siihen malliin, että Billin korjatessa pantaa, hihna klipsahti irti pannasta…ja minä kirmasin yleisössä istuvan rouvan syliin!!! Oukkidoukki…tilanne kesti tasan 5 sekuntia ja Bill haki minut takaisin…minkä jälkeen olin rentoutunut…mennään nyt sitten kiltisti sedän kanssa, kun se noin paljon minua rapsuttelee…tuo Billin rauhallisuus, sekä otteet saivat minutkin ottamaan lungisti!!!
Näillä engelsmanneilla on himpun verran erilainen näyttelytapa…eli me 34 avointa katsottiin könttinä läpi, yksitellen joka koira nämä perus hampaat-liikkeet, yms…sitten tuomari otti tuosta läjästä 6-7 parempaan syyniin, joista 3 palkittiin. Muille se oli sitten lämmintä kättä ja kiitos käynnistä…ei arvostelua, eikä mitään.
En päässyt palkittujen joukkoon, joten nämä tanhut olivat osaltani tässä. Poislähtiessämme piti tehdä muutama spesiaali-juttu…koska näistä kemuista ei poistutakaan ihan tuosta vain?? Isäntä lähti etsimään “lievästä” väenpaljoudesta eläinlääkärin toimipistettä…joka yllättäen löytyikin aika helposti. Täällä pistäydyimme tohtorilla nappaamassa 5 punnan matolääkkeen kuittauksineen passiini, jotta pääsemme takaisin aikanaan Ruotsin puolelle. Tässä ei ollut vaikeuksia, ja henkilökunta totesikin minun olleen koko päivän helpoin asiakas!!! Olisin nimittäin syönyt niitä lääkkeitä vaikka purkkikaupalla…sen verran olivat hyviä!!! Klo 16 alkaen sallittiin koirien ulospääsy tapahtumapaikalta…eikä ulos päässyt ilman erillistä poistumispassia. Tällä estettiin ns. hauvarosvot.
Hyppäsin lopulta isännän kanssa taxiin ja menimme hotellille syömään, sekä elpymään. Emäntä jäi ihmettelemään Best in show-juhlallisuuksia hallille…ja tuli illemalla vasta luoksemme. Maanantai aamulla hyvästelimme hotellin väen ja aloittelimme matkaa kohti kotia…mielivaltaisia reittejä arpoen. Takaisin tultaessa ohjelma oli kutakuinkin sama, mitä Englantiin päinkin…eli hengailua, nuuskuttelua, aivotonta staffikohkaamista uusissa paikoissa…
…ja viimein Ruotsiin saapuessa, olimme varmoja, ettei täällä kukaan mitään passeja katsele?! Mutta kuinkas kävikään?? Olimme ainoa autokunta, joka poimittiin Malmön raja-asemalla syyniin…ja kysyivät ainoastaan koirapassin!! Onneksi otimme lääkkeen Cruftsissa, joten kaikki oli kunnossa…matkan jatkuen Svea-mamman sylissä…
Loppuviimein matkamme tuli päätökseen…saavuimme turvallisesti kotipihaan!!! Lyhyenä yhteenvetona voin todeta reissun olleen todella mukavan!!! Mielettömästi uutta ihmeteltävää, paljon uusia kivoja tuttavuuksia…näki maailmaa paljon kotinurkkien ulkopuoleltakin, oma perhe mukana…uusia kokemuksia, paljon naurua, sopivasti possunkorvaa, jne jne!!
Nyt kun kiertueen pölyt ovat kunnolla laskeutuneet turkistani, voin ilmoittaa Ilmaristen keisari Haugustuksen palanneen jälleen valtaakuntaansa Lietoon…omalle valtaistuimelleen
Joten näissä merkeissä rakkaat ystävät…nähkäämme kesän näyttelyissä ja maakunnissa!!!
Ilmarisissa kaikki hyvin!!!
T: Elmo